lauantai 17. kesäkuuta 2017

Ovenpielen minimuutos

Keittiöpäädyn sisäänkäynti näyttää useimmiten sotkuiselta, kun ovenpieleen talon ulkopuolelle kasaantuu helposti pahvin-/metallin-/lasinkeräyskasseja ynnä muuta epämääräistä ryönää. (Roskapussit eivät sentään enää jää odottamaan jäteastiaan vientiä. Parina aamuna kun on saanut kerätä harakoiden aukinokkimien roskapussien sisältöä pihalta, viisastuu vahingosta ja vie pussit suoraan jäteastiaan...)  Pienen tilan kaaosta on yritetty aiemmin taltuttaa keinolla jos toisellakin. Viimeisimpänä viritelmänä oli ukkini vanha kulmakaappi, joka oli periaatteessa muuten ihan käypä ratkaisu, mutta liian korkeana peitti keittiöpäädyn ikkunaa ja varjosti koko keittiöaulaa.

Suunnittelin keittiöpäätyyn yhtä jos toistakin konfiguraatiota pöydänjaloista ja vanerilevystä, mutta lopulta päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen versioon. Sisäänkäynnin luona on nyt puukirstu, jonka sisällä on puutarhatyökalut, työhanskat, pihaliidut yms.   Tilasin kyllä Ikeasta kannellisen metalliroskiksen, jos tulee tarvetta säilöä keittiöpäädyssä jotain epäesteettistä, kuten niitä poisvietäviä pahvin-/metallin-/lasinkeräyskasseja (itse asiassa Ikea-nettikaupasta tarttui mukaan vähän muutakin, mutta siitä lisää sitten myöhemmin kun lähetys saapuu...)


















Mini-makeover: kitchen entrance/outdoor space

Our kitchen entrance gets messy really easily, when stuff gets piled up in the nook outside the door. We have had different sort of solutions for this space, latest of them was my grandfather's old corner cabinet, which was basically okay, but it was so tall that it blocked the window a bit and made the kitchen lobby too gloomy.

I now furnished this little space with simply a wood box, which houses gardening tools, work gloves and other miscellaneous stuff.  (I actually ordered a steel bin from Ikea for this space in case there's a need to temporarily store something like cardboard-/metal-/glass recycling bags.)

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Pihapuuhastelua

Viime kesänä minulla ei jostain syystä riittänyt puhtia pihahommiin ja yksi jos toinenkin alue pihastamme pääsi villiintymään pahemman kerran. Pitkänä helatorstaiviikonloppuna ehdittiin miehen kanssa urakoida pihalla välillä toivottamaltakin tuntuvissa raivaushommissa. Saatiin kuitenkin pihan laiminlyödyin nurkka suht siistiin kuntoon, kun riivittiin ylikasvaneet kuivat heinät pois, leikattiin marjapuskista kuivat oksat ja tuettiin omenapuut paremmin.


Kasvimaa-alueen uudelleenkäyttöön sain hyvän idean, kun keksin että kohopenkkeihin voisi istuttaa vaikka vadelmapensaita. Toukokuun viimeisenä päivänä pistettiin hihat heilumaan ja käytiin ostamassa taimia, suodatinkangasta ja kuorikatetta. Istutimme kolmeen kohopenkkiin vadelmantaimia, pensasmustikkaa ja karhunvatukkaa. Teimme suodatinkankaaseen reiät kunkin taimen kohdalle ja peitimme suodatinkankaan kuorikatteella.

Kohtuullisen pienellä vaivalla pihan pahin rytönurkka muuttui siistiksi hyötypuutarhaksi, joka säännöllisellä vaivannäöllä saadaan pidettyäkin siistinä eikä päästetä sitä enää villiintymään.


Samalla ostosreissulla hankimme myös lisää aitatolppia koira-aitauksen laajennusta varten. Ennen laajennusta piti hiekkalaatikko siirtää toiseen paikkaan. Olin ajatellut, että lapset voisivat osallistua pihapuuhasteluun tyhjentämällä hiekkalaatikon ennen siirtoa, mutten malttanut odottaa, vaan tyhjensin sen sitten ihan itse. Lapioin ja kärräsin hiekat pressun päälle pihlajankannon ja kuusen katveeseen, johon miehen kanssa yhdessä kannettiin hiekkalaatikon kehys. Nyt lapsilla on vielä mahdollisuus hiekkalaatikkopuuhiin, jos ne sattuvat huvittamaan.

Koira-aitauksen laajennuksen tein keskiviikkoiltana. Laajensin aitausta kahteen suuntaan ja nyt koiralla on melkein tuplasti enemmän tilaa temmeltää.


Hiekkalaatikon jättämälle paikalle jätettiin vanha pohjapressu ja pieni kerros hiekkaa. Tämän pohjan päälle oli helppo tehdä uusi, siistimpi alue pihagrillille. Alunperin tarkoitus oli tehdä aavistuksen verran isompi alue 49 laatalla (7x7 kpl), mutta KodinTerrassa oli ollut vain 36 laattaa, joka oli sinänsä ihan riittävästi sekä pihamme että auton kantavuuden suhteen... (Mies haki laatat farmariautollamme ja tämäkin määrä laattoja painoi sen verran paljon, että autonperä huusi hoosiannaa.) Yritin keskiviikkoiltana innostuksissani aloittaa laatoitushommaa, mutta se jäi kesken, koska en saanut tampattua hiekkakerrosta tarpeeksi tiiviiksi ja suodatinkangastakaan ei ollut tarpeeksi. Mies olikin torstaiaamupäivänä ennen iltavuoroon lähtöään tehnyt homman valmiiksi. Mies siis tamppasi hiekkakerroksen tiiviiksi, levitti päälle maanpeitekankaan ja latoi kankaan päälle 30-senttisiä betonilaattoja yhteensä 36 kpl (6x6 kpl).



























Nyt takapiha alkaa näyttää oikein mukavalta erittäin pienellä taloudellisella panostuksella ja kohtuullisen pienellä fyysisellä vaivannäollä. Marjapensaat tykötarpeineen ja aitatolpat (6 vadelmapensasta, 2 mustikkapensasta, 1 karhunvatukkapensas, 6 säkkiä kuorikatetta, 2 pakettia suodatinkangasta ja 6 aitatolppaa) maksoivat 135 euroa ja 36 kpl laattoja n.40 euroa, eli reilusti alle parillasadalla eurolla saatiin paljon näkyvää aikaan.



Gardening

We have done a lot of clearing in our garden. We pruned our red- and blackcurrant bushes and made stronger supports for our apple trees. We also planted some new raspberry-, blackberry- and blueberry bushes. Now this corner of the garden looks very nice and will be easier to maintain.

We expanded our dog enclosure and now our terrierist has more space to roam free. We also moved the sandbox outside the dog enclosure, so we laid some paving slabs in it's place to make a nice spot for the barbecue.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kauan odotetut herkut

Sain ennen vappua päähäni, että haluan leipoa vappurinkilöitä donitsipellillä, mutta se jäi haaveeksi, kun kaupungin kaikkien markettien donitsipellit oli myyty nopeammille leipureille. Vappuna tehtiinkin sitten epämääräisiä uunimunkkipalleroita muffinssipellillä, mutta eihän ne olleet (ainakaan ulkonäöltään) yhtä hyviä kuin oikealla donitsipellillä leivotut rinkilät olisivat olleet.

Olen toukokuun aikana yrittänyt toiveikkaasti kurkistella kauppojen leivontaosastoja, mutta mihinkään ei ole ilmestynyt donitsipeltejä. Siispä jos sellaisen haluan, on minun nettiin menemän. Heittäydyin vielä sen verran erikoisuudentavoittelijaksi, etten loppujen lopuksi tilannut 12-koloista donitsipeltiä, vaan 24-koloisen minidonitsipellin.

Odotin pakettia jo viime viikosta lähtien ja ehdin taas hermostua Postin toimintaan. Kun seurasin lähetyskoodia älypuhelimella, näytti jo viime viikolla, että paketti on toimitettu ja noudettu pakettiautomaatista ja kaikkien päivämäärien tilalla oli vain jotain koodirimpsuja. WTF? En ollut saanut minkään valtakunnan lokerokoodia puhelimeeni ja pelkäsin jo, että joku jo jossain leipoo muhkeita minidonitseja minun pellilläni. Pistin asiasta viestiä nettikauppaan ja sain vastauksen, että seurannan mukaan paketti on lajiteltu aamulla Seinäjoella. WTF? Kokeilin Postin lähetysseurantaa älypuhelimen sijasta tietokoneella, jolloin sain samalla lähetyskoodilla asialliset tiedot paketin vaiheista päivämäärineen kaikkineen. Kiitos taas Suomen Postille, miten voikin olla mahdollista saada aikaan järjestelmä, joka antaa erilaiset tulokset kysyjästä (tai käytetystä laitteesta) riippuen.

Tätä ihmettä odotettiin kuin Jeesuksen toista tulemista
Maanantai-iltapäivällä puhelimeen vihdoin kilahti odotettu 6-numeroinen lokerokoodi, sain paketin käsiini ja intopiukeana avasin pakettia, josta löytyi......... minimuffinssipelti! VOI V****U! (Tarkistin vielä lähetyslistan, jossa luki ihan selkeästi miniDONITSIpelti.) No, eipäs muuta kuin taas viestiä ko.nettikauppaan, josta pahoiteltiin virhettä, pyydettiin lähettämään virheellinen tuote takaisin ja he laittavat oikean tuotteen liikkeelle.

Oikea tuote tuli perille parissa päivässä (se oli sujahtanut nopeasti Seinäjoelle asti, mutta makasi siellä lajittelussa yhden vuorokauden). Hiukan hirvitti pakettia avatessa, mutta nyt paketissa oli kuin olikin ihan oikea minidonitsipelti. Kun tämä taivaan ihme nyt vihdoin saatiin, piti sitä päästä tietysti heti testaamaan. Ensimmäinen erä (=pari minidonitsipellillistä) paistettiin, koristeltiin ja aika suurelta osin jo syötiinkin heti eilisiltana. Hyviä olivat ja lähipäivinä pitänee leipoa niitä lisää. Tarinan opetuksena olkoon "Hyvää kannattaa odottaa".









Awaited delicacies

I've tried to find a donut tray and since all the local shops have ran out of stock, I ordered a mini donut tray online, first got a mini muffin tray (wtf?), returned it and yesterday I finally got what I ordered. Of course I had to test it right away. Good things come to those who wait.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Raivaaja-karsija

Olen pitkin talvea ja kevättä yrittänyt tehdä raivausta ja karsintaa kovalla kädellä. Kiertoon on lähtenyt yhtä ja toista isompaa ja pienempää; pari lipastoa, yksi nojatuoli, pari parvisänkyä, erinäistä sisustustavaraa ja useampi kassillisen vaatteita (sekä omia että lasten). Okei, tilalle on tullut (esikoisen sängyn lisäksi) pari uutta kalustetta; lepakkotuoli ja ukkini vanha lipasto, mutta silti enemmän tavaraa on lähtenyt ulos kuin tullut sisään. Viimeisin raivaus suoritettiin äitienpäivänä miehen aloitteesta harrastehuoneessa, johon saatiinkin luotua mahtavasti tilaa raivaamalla huoneeseen vaivihkaa kertynyttä turhaa tavaraa pois.

Liiallinen tavaramäärä ahdistaa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Haluan vähentää, karsia, selkeyttää ja virtaviivaistaa. Haluan eroon tavararöykkiöistä, turhasta rojusta ja kaikesta ylimääräisestä. Lastenhuoneiden kaaos kuvottaa ja kausivaatekasat saavat kurkkuni kuristumaan. Kiroan Suomen vuodenajat ja kodin epäkäytännölliset säilytystilat ja lajittelen, lajittelen, lajittelen. Lastaan auton takaluukkuun taas uuden lastin kirppistavaraa. Yritän miettiä enemmän, mitä tarvitsen ja vähemmän, mitä haluan.  Yritän pysyä kohtuuden ja karsimisen tiellä, kun jotain vastustamatonta putkahtaa taas eteeni. Lindexin uutuustoppi, tuo on pakko saada; HM:n koristetyynynpäällinen, sehän on niin halpa, ettei sitä voi jättää ostamatta. Mitäs kivaa tuolla marketin tarjouslaarissa on?

Uskon kyllä ihan oikeasti, että pienin askelin saan vielä taltutettua tämän kaaoksen. Toinen juttu onkin, miten saan lapset ruotuun ja järjestyksen tielle...





De-clutterer

We have way too much stuff. So why do I keep wanting more? My inner de-clutterer is fighting against the hunter-gatherer in me.  I'm taking small steps towards a more clutter-free home and little by little getting rid of stuff I just don't need. And maybe along the way our kids will also learn to be more organized...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kielinatsi nipottaa

Tiedän olevani pikkusieluinen pilkunnussija, mutta välillä oikein sielua riipii, kun blogeja lukiessa törmää yhdyssanavirheisiin, kirjoitusasuvirheisiin ja sivistyssanojen väärinkäyttöön. Tietenkin näpyttelyvirheitä tulee itse kullekin ja ihmiset voivat olla lukihäiriöisiä ja hahmotusongelmaisia ja kaikkien kukkien pitää antaa kukkia. Minua henkilökohtaisesti yhdyssanojen osaamattomuus ja väärien kirjoitusasujen viljely puistattaa vaan niin paljon, että nämä dysleksiablogit jäävät helposti lukematta, vaikka olisivat kuinka tulvillaan kivoja kuvia.  Eikä pidä käyttää hienonkuuloisia sivistyssanoja (mahdollisesti vielä väärinkirjoitettuna), jos ei tiedä, mitä ne tarkoittavat.

En tarkoita, että kaikkien pitäisi kirjoittaa täysin oikeaoppista kirjakieltä, puhekielellä kirjoitettua tekstiä on hauska lukea, mutta seuraavat kielenruntelukeinot tympivät:
  • stadin slangilla tai vaikka rauman murteella kirjoitetut jutut: liian tönkköä luettavaa
  • ketä-sanan käyttö kuka-sanan paikalla: aiheuttaa akuutin ärtymysreaktion, arghhhh!
  • mukahauskuus: joka ikinen kerta kun törmään hassunhauskaan termiin "meikämandoliini", nousee vähän oksennusta suuhun
  • parhautta: kuka v*tun vähämielinen kielipuolitautinen käyttää tosissaan näitä epäsanoja?!?!?
Lisäksi pitää nipottaa vielä suomen kielen köyhtymisestä. Esim. yhden "Suomen huippumalli haussa" -jakson aikana ehditään raiskata suomenkieltä ja puhua finglishiä niin että kotisohvalla otsasuoni tykyttää. Mennään fotoshuuttiin jonnekin tosi kuuliin lokaatioon ja lopuksi reitataan miten kilpailijat onnistuivat haastiksessa. Argggghhhhhh.

Loppuun pitää kyllä mainita kielinatsin positiivinen kokemus: oli jotenkin virkistävää kuulla niinkin poliittisesti epäkorrekti ilmaisu kuin "kävi niinku Jeesukselle pääsiäisenä (eli ei kovin hyvin)" Suomi-Ranska floppilätkäpelin jälkeen... Enemmän näitä!



Confessions of a grammar whiner

I know I'm a petty person, but I cringe every time I see poorly written blogs with misspelled compound words or maltreatment of words or expressions. My other pet peeves are pseudo-funny texts and the abuse of Finnish language. 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Olohuoneen kevätraikastus

Heräteostospöytä saapui viime perjantaina ja kasasin sen pikavauhtia. Pöydän alahyllylle laitoin korin lehtiä varten ja tarjottimen kaukosäätimille.  Pyöreä marmoripöytä siirtyi tapettiseinustalle sivupöydäksi ja sai päälleen kynttilöitä ja kukkia.

Uusi pöytä innosti jo vähän keväistämään olohuonetta (vaikka säät eivät vielä kevättä muistutakaan). Vaihdoin koristetyynynpäällisiä, vilttejä ja oviaukon verhon. Ja pesin ikkunat sisäpuolelta hyvin pikaisesti.






New coffee table 

The new table (aka latest impulse buy) arrived and I assembled it right away. The round marble top table is now a side table with flowers and candles on top. I also changed the cushion covers, throws and the doorway curtain to more springly ones. Even if it isn't spring in the outside, we now have spring in the living room.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Viihtyvyydenparannusprojekti, osa 7: kuopuksen huone

Rymsteeraustouhut etenivät nyt kuopuksen huoneeseen. Jo alkuvuodesta huoneesta lähti apteekkarilipasto ja tilalle tuli hiukan sirompi valkoinen senkki. Nyt huoneesta revittiin pois valtava vaatekaappikolossi, joka haukkasi turhan suuren osan pienen huoneen pinta-alasta. Vaatekaappien alta paljastui valitettavasti paljas betoni, kun aiemmat asukkaat olivat säästäneet lähes neliön verran parkettia (161,5 cm x 54 cm) jättämällä kaapiston alta lattiamateriaalit pois. Puuttuva pala lattiaa korvattiin 15 mm paksulla vaneripalalla, jonka lakkasin venelakalla ja paikasta tulikin yllättävän huomaamaton.

Hankimme huoneeseen pienemmän ja siromman vaatekaapin (Jysk Hagendrup yläkaapeilla). Tällä ratkaisulla kuopuksen huoneeseen saatiin kaivattua tilantuntua, mutta maksimoitiin kuitenkin säilytystila. Samassa yhteydessä parvisänky vaihtui meidän makuuhuoneestamme ylijääneeseen moottorisängynpuolikkaaseen (toisen moottorisängyn myimme), johon parvisängyn patja oli sopivan kokoinen.

Vaatekaapiston taustaseinä oli käsittelemätön kipsilevyseinä, mutta kipsilevyjen saumakohdat oli onneksi tasoitettu erittäin siististi, joten vältyimme pohjustustöiltä ja pääsimme suoraan maalaushommiin. Maalasimme seinän kuopuksen kanssa vaaleanharmaalla maalilla. Kirjahylly siirrettiin tälle seinustalle ja sänky tuli sen viereen nurkkaan. Lautakuviotapettiseinällä piti tapettia jatkaa nurkkaan asti. Onneksi tapettia oli vielä riittävästi jäljellä ja mies tekikin taas saumatonta jälkeä. Kirjoituspöytä jäi suunnilleen entiselle paikalleen ikkunaseinustalle, kiinnitin sen yläpuolelle yhden lisähyllyn. Uusi vaatekaappi pääsi kirjahyllyn entiselle paikalle huoneen toiseen nurkkaan.

Rymsteerauksen yhteydessä huoneesta lähti paljon turhaa tavaraa, pieneksi jääneitä vaatteita ja tarpeetonta roinaa. Nyt huone on huomattavasti tilavamman, avaramman ja jotenkin korkeamman oloinen - ja ainakin hetken suht siisti. Ja ennenkaikkea asukas itse on erittäin tyytyväinen lopputulokseen.




Makeover / younger daughter's room

The makeover caravan made a stop in our younger daughter's room. She has (by her own choice) the smallest bedroom in the house, which also housed a big three-part built-in-wardrobe. We removed this monster of a wardrobe and replaced it with a smaller one. The wall behind the old wardrobe was untreated plasterboard, so we painted it with light grey paint.  We re-arranged furniture in the room and now her bookshelf and new bed are placed in front of the grey wall and the new, smaller wardrobe in the opposite corner of the room.  Now the room feels so much spacier, lighter and somehow higher than before. And atleast for a moment - clutterfree. An most importantly, the inhabitant is very happy with the end result.