lauantai 28. toukokuuta 2011

Opettavainen tarina?

Tässä taannoin vietettiin esikoistyttären kaverisynttäreitä. Koska oli lämmin päivä, meillä oli takaovi auki. Kun menin etuovelle vastaanottamaan vieraita, sain aikaan mukavan läpivedon. Samalla sekunnilla olohuoneesta kuului järkyttävä räsähdys ja särkyvän lasin kilinää.

Ensimmäisenä huusin tietysti kuopukselle, että "mitä sinä oikein teit?!" ja sain vastaukseksi "en mitään!" ja samantien syöksyin olohuoneeseen. Siellä korkean senkin päälle nostamani taulu oli kaatunut ja pyyhkäissyt mukanaan lattialle lasisen kynttilänjalan. Onni oli matkassa monessakin suhteessa. Ensinnäkään kukaan ei jäänyt putoavien tavaroiden alle, yksikään lapsi - oma tai vieras - ei loukannut itseään lasinsirpaleisiin ja taulun lasi oli pleksilasia. Ja kynttilänjalkakin hajosi niin siististi että saa nyt toimittaa koristepatsaan virkaa.

Opetuksena tässä tarinassa saa nyt olla se, että taulut kannattaa aina kiinnittää seinään eikä laittaa rennosti kaapin päälle nojailemaan (ainakaan tuulisille paikoille...). Lapsetkin sai ylimääräisen ohjelmanumeron kun pääsivät seuraamaan imurointi- ja sirpaleidenkeruuoperaatiotani.

No, seuraavana päivänä lyötiin naula seinään ja laitettiin taulu turvallisesti roikkumaan... Huomaa "uusi koristepatsas" oikealla lampun vieressä... Vanha puhelin on lapsuudenkotini peruja, olen leikkinyt sillä itse pienenä. 4,5-vuotias kuopuksemme selitti siskoni miehelle tässä yhtenä päivänä että se on "vaarin vanha kännykkä" :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti